24.8.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A Oy:n B:n konkurssipesää ja rakennushallitusta vastaan ajamasta kanteesta Haukiputaan KO p. 19.9.1978 oli lausunut että, X Oy:n tilattua vuonna 1976 A Oy:ltä eräitä pesu- ja työpöytiä toimitettavaksi rakennushallituksen tilaamaa ja B:n urakoimaa Oulun postinkäsittelyhallia varten, X Oy oli 2.12.1976 ennen mainittujen pöytien toimittamista peruuttanut tuon tilauksen A Oy:lle ja purkanut toimitussopimuksen B:n kanssa, minkä peruutuksen A Oy oli heti hyväksynyt. A Oy oli kuitenkin tämän jälkeen 28.12.1976 ja 12.1.1977 välisenä aikana toimittanut sanotut pöydät rakennettavalle postinkäsittelyhallille ja rakennushallitus oli, B:n jouduttua 28.1.1977 konkurssitilaan ja rakennushallituksen otettua keskenjääneen rakennustyön loppuun suorittamisen tehtäväkseen, käyttänyt ja kiinnittänyt puheena olevat rakennuspaikalla olleet pöydät mainittuun hallikiinteistöön.

KO oli katsonut, ettei A Oy ollut ollut sopimussuhteessa B:hen ja rakennushallitukseen ja ettei rakennushallituksella ollut ollut perustetta mainittujen pöytien käyttämiseen.

Sen vuoksi ja koska rakennushallituksen oli katsottava saaneen siten edellä kerrotuin tavoin menetelleen perusteetonta etua sekä kun rakennushallitus oli velvollinen korvaamaan saamaansa hyötyä, joka ei ollut palautettavissa, vastaavan arvon ja kun B:n ei ollut näytetty käyttäneen puheena olevia pöytiä tai saaneen edellä kerrotunlaista perusteetonta etua, KO oli, hyläten kanteen konkurssipesää vastaan, velvoittanut rakennushallituksen valtion edustajana suorittamaan A Oy:lle pöytien arvona 39 520 markkaa 80 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.5.1978 lukien ja korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut 5 754 markalla 25 pennillä.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi A Oy ja rakennushallitus olivat saattaneet jutun, t. 24.5.1979 oli tutkinut sen. Koska rakennushallituksella, sen ottaessa asianomaisen urakkasopimuksen ehtojen nojalla kysymyksessä olevan postinkäsittelyhallin rakennustyömaan haltuunsa ja sitten omatoimisesti sijoittanut valmisteilla olleeseen rakennukseen puheena olevat pöydät, jotka olivat tulleet rakennustyömaalle KO:n päätöksessä selostetuin tavoin tapahtuneen erehdyksen johdosta ja jotka niin ollen eivät olleet lainkaan siirtyneet B:n omistukseen, oli siihen nähden, että urakkasopimus oli riidattomasti edellyttänyt mainitunlaisten pöytien hankkimista rakennusta varten ja että noiden pöytien asentaminen oli tuohon aikaan ollut ajankohtaista, ollut perusteltu syy otaksua työmaalle toimitettujen pöytien kuuluneen B:lle ja kun rakennushallituksen oli, sen suoritettua 24.1.1977 tapahtuneeseen työmaan haltuunottoon mennessä B:lle, kun asiakirjoista ei muuta ilmennyt, siihen asti tehtyä työtä ja hankittuja rakenneosia vastaavat maksuerät urakkasummasta, katsottava siten maksaneen B:lle myös kysymyksessä olevien pöytien hinnan eikä rakennushallitus niin ollen ollut saanut asiassa perusteetonta etua sekä

koska konkurssipesä ei ollut ottaen huomioon, että B oli saanut maksun edellä kerrotuin tavoin haltuunsa johtuneista pöydistä ennen hänen 27.1.1977 tapahtunutta konkurssiin asettamistaan, velvollinen pesän varoista maksamaan vaadittua määrää,

HO oli muuttanut KO:n päätöksen lopputulosta siten, että myös rakennushallitusta vastaan ajettu kanne hylättiin ja rakennushallitus vapautettiin kaikista sillä määrätystä maksuvelvollisuudesta.

A Oy pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen, vaatien kanteensa hyväksymistä ensisijaisesti rakennushallitukseen ja toissijaisesti B:n konkurssipesään nähden. Rakennushallitus ja konkurssipesä vastasivat hakemukseen.